Valle, viikko 4

Viikko alkoi Else Marie Jakobsen -tehtävän palautuksella, jonka jälkeen pääsimme uuden tehtävän kimppuun. (T)OLD STORIES -tehtävään haastattelimme paikallisia eläkeläisiä ja vanhuksia, joiden elämästä tai tarinasta meidän tuli suunnitella rintakoru.

Norjalaiset opiskelijat valmistavat korun käyttämällä perinteistä galleria-tekniikkaa. Vaihto-opiskelijoille tekniikan käyttäminen on vapaaehtoista. Rintakoruun tulee valmistaa toimiva mekanismi.

Galleria tarkoittaa kahden pinnan väliin juotettuja tappeja, joita tulisi tässä tehtävässä olla vähintään 10. Muuten muotoilua ei rajoitettu: tapit saa asettaa pystyyn tai vaakasuuntaan. Erotettavat pinnat saavat olla levyä tai massiivisempaa umpitavaraa. Koruun saa käyttää haluamiaan materiaaleja.

Torstai ja perjantai kului filigraanin parissa. Ensi viikolla meillä on syysloma, jonka kunniaksi pääsimme koulusta perjantaina jo yhdeltätoista. Juhlistimme loman alkua vierailulla lankakauppaan, päiväunilla ja itsetehdyillä hampurilaisilla. Valitettavasti ne olivat niin hyviä, ettemme kerenneet ottaa kuvaa niistä.

Lauantaina latasimme akkuja nukkumalla pitkään. Päivä kului neulomisen ja Sannan leipoman äärettömön hyvänmakuisen (joskaan ei ihan toivotulla tavalla kohonneen) ruisleivän parissa. Viiden aikaan lähdimme ihmettelemään keskustan suunnalta nousevaa sakeaa savua. Päätimme kuitenkin lopettaa tutkimukset, kun saavuttuamme leirintäalueen kentälle eteemme pudotettiin kaksi hirvenraatoa helikopterin kyydistä. Palatessamme kotiin oli pihallemme ilmestynyt huojuva lehmäpukuinen norjalainen nimeltä Jan, joka päätti kutsua itsensä kylään ja tarjota meille paikallista kotitekoista siideriviiniä. Kuka sanoi ettei täällä koskaan tapahdu mitään jännittävää?

...ja mikäli joku kokee suurta pelkoa suomalaisista antamastamme kuvasta maailmalla,  meille on lehmäksi pukeutuneelta taholta ilmoitettu, ettei elämästämme kantaudu yläkertaan pihaustakaan. Veikkaamme, että tämä pitää hyvinkin paikkansa, vuokraemäntämme kun tuntuu olevan enemmänkin se party person.

Nyt jatkamme lomasuunnitelmien tekoa, josko vaikka uskaltaisimme matkustaa laaksosta jonnekin, missä on vähän enemmän jotain muuta kuin lampaita.

Tässäpä vielä loman aloittajaiset. Poroa muusilla!

Lopuksi vielä onnea ja menestystä toisen työssäoppimisjakson aloittaville luokkakavereille!

Valle, viikko 3

Odotellessamme design -viikon aihetta, Puuhastelimme maanantain filigraanin parissa. Tiistaina meillä oli koulukuvaus, jonka jälkeen pääsimme aloittamaan mystisen design-viikon.

Design viikolla kaikki koulumme oppilaat toteuttavat oman versionsa samasta tehtävästä. Ensimmäisen luokan oppilaat tekivät proton ja muut valmiin työn. Norjalaiset opiskelijat tekevät työstään myös portfolion.

Tällä kertaa tehtävänä oli suunnitella rintakoru, johon inspiraatio haettiin tekstiilitaiteilija Else Marie Jakobsenin töistä. Muutamasta eri teoksesta jokaiselle arvottiin oma. Työt tulevat esille taiteilijan näyttelyyn paikalliseen museoon kulttuuriviikolla.

Tehtävän taustoista sen verran, että Else Marie Jakobsen (28.2.1927-12.12.2012) joka oli kotoisin Kristiansandista on yksi kotimaansa menestyneimmistä ja rakastetuimmista tekstiilisuunnittelijoista. Inspiraatioita taiteeseensa hän haki paitsi omasta uskostaan myös lapsensa menetyksestä. Teokset ovat usein runsaasti koristeltuja, värikkäitä ja rosoisia.

Mittaa korulla tuli olla vähintään 50 mm, mutta muuten muotoilla saa mielensä mukaan. Materiaalina tuli olla hopea, johon sai tarpeen mukaan yhdistää esimerkiksi emalia, kiviä tai muita metalleja. Myös mekanismin sai halutessaan rakentaa mielensä mukaan, joskaan se ei kuulunut tehtävänantoon, jossa tarjottiin mahdollisuutta pinssimekanismiin. Aikaa työn toteuttamiseen annettiin seuraavan viikon maanantaihin asti.

Molempien työt valmistuivat jo perjantaina. Teimme kumpikin rintakoruihimme yksinkertaiset neulamekanismit.

Sannan rintakoru (ja korvakorut) teokseen "Kvadraturen"

Viikonloppu on vierähtänyt hulluutta lähentelevän neuloosin kourissa. Onhan tällä huiman kokoisella paikkakunnalla kahden ruokakaupan ja kukkakaupan lisäksi myös lankakauppa ja hyvin vähän muuta tekemistä. Olkaa siis varoitettuja kaikki te joululahjalistoiltamme löytyvät!

Schoonhoven, Viikko 3

Kolmas viikkoni Schoonhovenissa oli huonosti nukuttu ja tapahtumatäyteinen:

Maanantai oli jälleen koko päivä pelkästään pajatuntia, ja sain vihdoin jotain aikaankin. Yksi tehtävistä istutustyypeistä oli tosiaan neliömalliselle kivelle, jonka istukan sain tehtyä valmiiksi. Seuraavaksi luvassa olisi siis sormusrungon sahaaminen auki, ja istukan kiinnijuottaminen. Istukassa tosin saattaa tulla pieni ongelma vastaan, sillä istukan korkeus saattaa olla liian matala. Kun istukka on juotettu sormukseen, täytyy istukan alaosa viilata pyöreäksi, sormuksen rungon sisäympyrän mukaiseksi. Korkeuden puolesta ongelmana on se, että nyt ehkä aavistuksen liian matalaa istukkaa altapäin viilatessa istutetun kiven kuletti saattaa "tulla näkyviin", mikä tarkottaisi sitä, että kiven terävä "kärki" painaisi sormea sormusta pidettäessä. Vaikeasti selitetty, mutta kumminkin. Huomenna Maanantaina kumminkin jatkan sormuksen tekemistä peruskiillottamalla istukan ja sormusrungon ennen näiden yhteenjuottamista. Mitään muuta erikoista tapahtumaa ei tule mieleen. Luokkakaverin kanssa tapoin aikaa. Ruokakaupassa kävin, sillä jo sunnuntaina jääkaappini oli tyhjä, eikä täällä kaupat ole sunnuntaisin auki. Jännää.

Istukka + kivi

Tiistaina alkoi ensimmäiset tunnit valinnaisen tekniikan opintoja, ja minä kymmenen muun ohella ryhdyin harjoittelemaan Mokume Gane-tekniikkaa. Kyseessä on siis japanilainen tekniikka, jossa eri materiaalia olevia levyjä "hitsataan" yhteen, jonka jälkeen metallimmöhkälettä käsitellään siten, että saadaan aikaiseksi erikoisia kuvioita omaavaa materiaalia, josta voi sitten valmistaa mitä haluaa. Tämäkin on amatöörinä vaikea selittää näin tekstitse, mutta google antaa tietenkin aina auttaa uteliaita. Itse tunnilla en kerennyt kuin hioa hommaan tarvittavat kuparilevyt, jotka säilöttiin asetoonipurkkiin. Asetooni estää kuparia hapettumasta, mikä haittaa metallilevyjen yhteenhitsautumista. Koko homma on vasta alkutaipaleella, mutta vaikuttaa tosi lupaavalta. Innolla odotan mitä saan tekniikan avulla aikaan. Asiaa opettava opettaja on asiantuntija asiassa, enkä epäile ettenkö tule näkemään joitain mielenkiintoisia toteutuksia kurssin loputtua.

Tiistai-iltapäivän tunnit 3d-lankakaulakorun suunnittelussa menivät hitaammanpuoleisesti. Ideat olivat kadoksissa, ja jotenkin homman tavoite ei motivoi. Tunti menikin osittain suomenkielen opettamiseksi, kun otin esiin suomi-hollanti-suomi sanakirjani. Hauskaa oli, ja jollain ihmeellä sain jopa pari ideaa aikaiseksi ennen tunnin päättymistä.

Tiistain ylivoimainen kohokohta oli kuitenkin päivälliseni virkaa toimittanut voileipä, joka herätti tekijässään jonkin verran ylpeyttä: pannulla molemmilta puolilta hieman ruskistetun hiivaleipäviipaleen voitelin paprika-tuorejuustolevitteellä, jonka jälkeen leivälle asettelin nätisti basilikaa. Seuraavaksi päälle tuli reilusti oikein vahvaa goudaa.  Pannulla paistetut pekonisuikaleet ja kananmuna, jonka keltuainen on sisältä vielä hieman juokseva, tuli asetettua luomuksen päälle. Nyt sunnuntaina jääkaappini ollessa tyhjillään, muistelen kaiholla tuota luomusta, samalla kauppojen kiinnioloa kiroten. Jos estyn jostain syystä harjoittamasta kultasepän ammattia tulevaisuudessa, avaan oman voileipäbaarin.

The Leipä

Koska keskiviikkoisin minulla ei ollut mitään oppitunteja ennen kello 16:00, puhuin asiasta ryhmänohjaajalleni, joka järjesti minut hopeaseppien luokkaan opettelemaan perus hopeaseppien juttuja.

Heti ensimmäisenä hämmennyksenä tuli energinen hopeaseppäopettaja, jonka myöhemmin kuulin toimivan tekno-dj:nä. Yliaktiivinen opettaja pisti minut saman tien hommiin, ja ryhdyin valmistamaan messingistä eräänlaista kuppia. Hopeaseppätunnit olivat viihtyisiä, varsinkin kun tunsin pari hopeaseppäopiskelijaa jo entuudestaan. Aikani pakoteltua sain aikaan n. 9cm halkaisijan  omaavan puolipallon, josta myöhemmin muodostuu sitten jonkunlainen kuppi. Tuntien loputtua minulla oli pari tuntia vapaataa ennen seuraavaa oppituntia. Lähdin kotiin syömään ja ottamaan nokoset, ja aikani nukutta heräsin siirtymään Rhino-tunnille, jossa quickstart-oppaan avulla piirsin viivoja ohjeiden mukaan.

                                                                      Kupin vaiheet

Torstai alkoi kuvataidetunnilla, jolloin aloitimmen projektin, jossa meidän täytyy piirtää 15 vastakohta-kuvaa. Opettajalla oli siis lista vastakohdista (pitkä-lyhyt, iso-pieni, rauhallinen-jännittynyt) Joista meidän piti valita 15 vastakohtaa, joiden täytyisi käydä ilmi piirtämistämme kuvista. Vaikeasti selitelty taas jälleen. Homma eteni hiljalleen, mutta minun selvästikin täytyy pohtia ja suunnitella tehtävää vapaa-ajallani, etten jää pahasti muista jälkeen.

Torstai-iltapäivän kultasepäntunnit alkoivat hitaasti, varmaan viikon loppua odotellessa. Aluksi oli hieman vaikea saada töitä aloitettua, mutta hommani etenikin hyvin päästyäni vauhtiin. Työnantoon kuului valmistaa 5kpl putki-istukoita, joihin jokaiseen istutetaan briljantti kivi. Kun sain huonosti suunnitellun letkuporan ja muut härpäkkeet toimimaan, sain kolme istutusta valmiiksi. Olin tyytyväinen edistykseen.

Torstai-iltana pari luokkalaista pyysivät minut luokseen torilla-illalliselle. Sieltä jatkoimme juhliin, joista palautuminen on vielä kirjoitushetkelläkin hieman kesken. Viikko 3/12 takanapäin.

Valle, viikko 1 ja 2

Vallen koulu

Ensimmäinen päivä alkoi toisten vaihto-opiskelijoiden kanssa infotilaisuudella. Kuitenkin heti ruokailun jälkeen pääsimme  tekemään filigraania, jonka oppiakseen suurin osa vaihto-opiskelijoista oli tänne hakenut. Ensimmäisena tehtävänä oli suunnitella ja valmistaa sydänriipus, joka suurimmalla osalla on edelleen työn alla lukujärjestysmuutosten takia.

Filigraanisydan tekeilla, Reetta

Keskiviikkona aloitimme uuden työn täysin eri aiheesta. Tehtävänä oli suunnitella ja valmistaa sormus, jonka aiheena on communication. Tämän tehtävän parissa jatkoimme koko seuraavan viikon ja työt valmistuivat pahaenteisesti perjantaina 13.päivä.

Communication sormus, Reetta

Ensimmäisen viikon keskiviikkona kävimme retkellä, tutustumassa läheisen Byklen kylän historiallisiin rakennuksiin ja patoon. Asuntomme lähimaastoon olemme  parin viikon aikana paremman (tai todennäköisemmin turhemman) tekemisen puutteessa tutustuneet jalkaisin. Kävimme myös valloittamassa talomme takana noin 1100 metrin korkeuteen nousevan vuoren. Tästä eeppisestä seikkailusta mainittakoon, että huipulla tuulee ja lampaat eivät syö pipareita.

Maisema vuoren huipulta, keskella alhaalla koulu

Seuraavaksi meillä on edessä design-viikko, jonka teemaa opettajamme ei vielä ole paljastanut.  Sitä odotellessa vietimme viikonloppua kahden muun vaihto-opiskelijan kanssa tutustuen, nauraen ja esitellen suomalaisia ruokia niin että napa nitisee. Kävimme myös tutustumassa kylän ainoaan anniskeluravintolaan Valle Pubiin paikallisten opiskelijoiden rohkaisemana.

Jännityksellä ensi viikkoa odottaen, over and out.

Edit 23.9.13

Tässäpä pikainen räpsäys Sannan sormuksesta, joka on samalla täysin toimiva toimistotarvike. Toimittaa siis myös paperiklipsin virkaa, on kuulkaa oikein jouset ja kaikki.

Schoonhoven, viikko 2

En minä tätä toista viikkoa vailla tekemistä ole ollut, ennen kuin nyt, jolloin päätinkin että ajankuluksi olisi taas kiva kertoa kaikille mitä täällä on toisen oleskeluviikon aikana tapahtunut!

Maanantai 9.9 oli koko päivä n. 8h pajahommia, lähinnä viimeviikolla alkuun saatuja sormusrunkoja hinkkailin kuntoon. Niissä nyt ei sinällään ollut mitään erikoista, rungot muotoutuivat hiljalleen ja aikaa kului luokkakavereille lörpötellessä. Ilmeisesti mitään mainittavaa ei tuona kyseisenä maanantaina tapahtunut, sillä muistikuvia sieltä ei oikein ole. Muistaakseni tällöin pääosin selvisi, mitkä viikon tunneista ovat sellaisia joihin minun ei tarvitse osallistua. Taidehistoriaan ei tarvinnut mennä, gemmologia oli vielä vähän auki että onko tarpeellinen. Kouluviikkoni keveni entisestään. Koulupäivän jälkeen varmaankin pyörähdin luokkalaisten kanssa jossain, mutta sen isompia muistikuvia ei mieleen tule.

Tiistaina olisi normaalin lukujärjestyksen mukaan aamusta alkanut valinnaisten kultasepäntekniikoiden tunnit. Edellisenä perjantaina täytimme laput, joilla valitsimme listasta ensimmäisen ja toisen valinnaisen erikoistekniikan jota haluaisimme opiskella. Jokaista tekniikkaa opiskelemaan mahtuu rajallinen määrä opiskelijoita, joten toinen tekniikka valittiin jos ensimmäiseen valitsemaan tekniikkaan ei enää opiskelijoita mahdu. Itsellä ensimmäisenä vaihtoehtona oli Mokume ja toisena "Intarsia", jossa hopeaa kuvioidaan upottamalla siihen toista metallia. Kirjoitushetkellä ei vielä ole varmaa kumpaa tekniikkaa ryhdyn sitten harjoittelemaan, mutta opettajat sanoivat painostaneensa päätöksentekijöitä laittamaan minut Mokumea opiskelevaan ryhmään. Saa nähdä. Muita tekniikkavaihtoehtoja oli mm. filigraani, emali, ja muistaakseni kaivertaminen, sekä vielä pari muuta jotka eivät kiinnostaneet, koska pystyisin opiskella niitä omassa koulussanikin. Valintani perustui siis siihen, että pääsisin käyttämään nyt mahdollisuuteni opiskella tekniikkaa, jota ei kotosuomessa opeteta.

Ylläolevaan pitkään tekstikappaleeseen lisään, ettei näitä tunteja siis vielä tällä viikolla ollut, vaan ne alkavat vasta seuraavalla viikolla. Sen sijaan kyseisenä tiistaina minulla alkoi iltapäivästä 3d-suunnittelu, jossa ei ollut kyse tietokonemallintamisesta kuten aluksi luulin. Tunnin aluksi minulle uusi opettaja aloitti tietenkin asiaan kuuluvalla esittäytymisellä, jonka jälkeen vietin ison osan tunnista vääntelemällä rautalankaa. Tavoitteena oli ideoida kaulaketju, jonka lenkit olisivat ns. kolmiulotteiset. Perinteiset ympyrälenkit eivät siis kelvanneet. Rautalangasta vääntelin muutamia ideoita, mutta inspiraatio oli vielä hieman hakusessa. Vääntelyä kesti pari tuntia kunnes oppitunti loppui, ja oli aika suunnata kotiin päin. Varmaankin jälleen hengailin luokkalaisten kanssa, sitä tapahtuu aika usein.

Keskiviikko alkoi luokkalaisillani klo 9:30, mutta itse olin vielä siinä vaiheessa nukkumassa. En ollut myöhässä, vaan silloin sattui olemaan 4h kestävä oppitunti minulle pimeentoon jääneestä aineesta, jonka oppitunneille minun ei kumminkaan tarvinnut osallistua. Nukuin siis pitkään, kävin paikallisella pankkiautomaatilla hakemassa käteistä vuokranmaksua varten, ja kiireellä suuntasin kouluun vasta 14:15 alkavalle gemmologian oppitunnille. Luulin myöhästyväni, mutta selvisin ajoissa kirmaamalla koulun monet rappuset ihan kiitettävää vauhtia. Tunnin alussa oli taas rutiiniksi muodostunut esittäytyminen opettajalle. Opettaja kyseli minun tietämystä alasta, ja kun kerroin Erikoismyyjäkurssilla saamistani jalokiviopintunneista ja niiden sisällöistä, totesi opettaja että minun on turha osallistua tunnille, sillä he kävisivät vain perusteita läpi alusta alkaen. Istuin kumminkin oppitunnin läpi, ymmärtäen Hollanninkielisestä opetuksesta vain muutaman kerran opettajan käyttämän "Bullshit" ilmaisun.

Opettaja oli tosi mukava, ja tunnin jälkeen jäin vielä keskustelemaan hetkeksi ennen seuraavan tunnin alkua. Tunnilla opettaja otti puheeksi Walter Schumannin jalokivikirjan, ja tunnin jälkeen otin vastaavasti saman kirjan puheeksi, kertoen kuinka se on kallis ja harvinainen ja sitä ei meinaa mistään käsiinsä saada. Hyvä kun otin puheeksi, sillä opettaja kertoi lähtevänsä lähitulevaisuudessa Saksaan joihinkin alaan liittyviin rientoihin. Alan riennoista saattaisi kuulemma löytyä kirjan englanninkielinen painos, jonka hän lupasi nappaavan minulle mikäli se vastaan tulee. Kiittelin kovasti, ja siirryin seuraavalle tunnille.

Keskiviikon viimeisenä kahtena tuntina oli luvassa tietokonemallinnusta, ja yllätyksekseni täällä mallinnusta opetetaan samaisella Rhinoceros-mallinnusohjelmalla jota myös omassa koulussani käytetään. Mallinnusta opettava opettaja on kirjoittanut kirjan korujen suunnittelusta Rhinolla, ja kirjaa käytetäänkin tunneilla oppikirjana. Valitettavasti kirjan hollanninkielisyys ja oma hollanninkielettömyyteni ovat ristiriidassa, joten opettaja ehdotti minun opiskelevan youtube-videoiden ja netissä olevien tutoriaalien avulla, ja kysyen kun kohtaisin jotain hankaluuksia. Sattumalta luokan kaapista kuitenkin löytyi Rhinon aloittelijaopaskirja, jossa opetetaan englanniksi mallintamisen perusteet. Tämän kirjan avulla sitten kaksi tuntia opettelin tietokonemallinnusta vaihe vaiheelta, kunnes oli taas aika siirtyä kotiin. Torstaina oli luvassa erään koululaisen synttärit, joihin piti valmistautua. Juhlat olivat naamiaistyyppiset, joten suuntasimme luokkalaisen kanssa etsimään minulle jostain sheriffin varusteita, erityisesti tekoviiksiä. Rankkasade kuitenkin yllätti kesken kaupunkikierroksen, ja keskustan ainoan lelukaupan läpi käveltyämme päätimme luovuttaa etsinnät. Siirryin kyläilemään kaverin luo, ja odottelemaan sateen loppumista. Sade loppui, poljin fillarilla kotiin. Söin, menin nukkumaan.

Torstai alkoi kuvaamataidon tunneilla klo 8:45. Olin tavannut opettajan aikaisemminkin, joten tällä kertaa ei tarvinnut enää esittäytyä. Juttua riitti silti. Tunnilla ensimmäinen tehtävä oli pareittain kiertää ympäri koulua, ja piirtää pikaisia hahmotelmia koulun ympäristöstä ja sisällä olevista yksityiskohdista. Lyöttäydyin erään vaikeanimisen luokkatoverin pariksi, ja lähdimme kulkemaan pitkin käytäviä, piirrellen silmään osuvia näkymiä. Yksityiskohdista mainittakoon koulun kahvilan roskakorit, jotka olivat päätyneet jokaisen parin piirustuksiin. Valitettavasti kirjoitushetkellä minulla ei ole kuvaa roskapöntöstä, mutta uskoisin että semmoinen tänne ennen tai myöhemmin päätyy. Seuraava askel oli tehdä juliste, johon tuli isolla VAK SCHOOL (koulun nimi), ja jonka taustalle piirrettiin ympäri koulua löytyneitä yksityiskohtia. Homma ei herättänyt monessakaan opiskelijassa innostusta, mutta loppujenlopuksi kuitenkin kaikki julisteet yksityiskohtineen ilmensivät tunnistettavasti koulua. Tunti loppui, saimme poistua.

Loppupäivä oli jälleen kultasepäntöitä, ja ryhdyin tekemään istukkaa neliöhiotulle kivelle. Perjaatteessa työ ei ollut vaikea, mutta syystä tai toisesta ei hommasta meinannut tulla mitään. Tarkoitus oli tehdä kahdesta L-kirjaimeksi taivutetusta levynpätkästä laatikko, mutta levyn päiden viilaaminen sopivan mittaisiksi tuotti liikaa ongelmia. Syynä taustalla saattoi olla se, että olin ennen tuntia juonut ensimmäistä kertaa pariin viikkoon kupillisen kahvia, jonka piristävä vaikutus aiheutti yliviilaamista, sekä hilpeyttä allekirjoittaneen ja luokkalaisten keskuudessa. Muutaman tunnin ja kahvikupillisen jälkeen tunti päättyi, ja suuntasin kotiin.
Illalla pukeuduin kalastajaksi, löysin viikset ja suuntasin juhliin. Lahjuksena sankarille tarjosin Fishermans Friend-pitoista alkoholia, joka pastillien hyvästä saatavuudesta huolimatta on täällä ihan tuntematon juttu.
Juhlat juhlittuani suuntasin kirkkaan taivaan alla vanhan kaupungin keskustan kautta tyytyväisenä kotiin.

Perjantait ovat luokallani vapaapäiviä, mutta minulla oli kumminkin tekemistä. Heräsin muutaman tunnin yöunien jälkeen, ja suuntasin koululle. Asuntoni varustukseen ei kuulu pyykinpesukonetta, joten pesen vaatteeni koululla. Pyykkien pesemisestä en jaksa nyt kirjoittaa, joten jätetään se osuus väliin. Pyykkikoneen pyörittäessä lastia suuntasin koulun kirjastoon, jossa pääsin ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon käyttämään kunnollista nettiyhteyttä. Vein pyykit asunnolleni kuivumaan, ja suuntasin kaupungille ostamaan prepaid-liittymää, jolla saisin nettiyhteyden toimimaan kännykän kautta kotonani. Eipä siinä mitään, liittymä löytyi, sain kotiin (naurettavan hitaan, mutta toimivan) nettiyhteyden, jonka kautta luettavaksi nyt tätä kirjoittelen.

Toinen viikko oli siis siinä. Valitettavasti en ole mitään järkevää kuvamateriaalia taltioinut, mutta toivotaan että saisin ryhdistäydyttyä ja otettua jatkossa jotain kivoja kuvia näytettäväksi. Älyttömän hauskaa on ollut, fiiliksen perusteella Schoonhoven oli juuri oikea valinta minulle.

Saapuminen Schoonhoveniin ja ensimmäinen viikko

Aamu neljältä herättyäni eräänä maanantai aamuna (tarkalleen 2.9.2013) lähdin kyyditettynä suuntaamaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, josta lentoni aamu kahdeksalta lähti kohti Amsterdam-Schipolin lentokenttää. Edeltävinä iltoina oli useaan kertaan mietitty mitä kolmen kuukauden reissulle pitäísi ottaa mukaan, kun aikaisemmat reissauskokemukset ovat olleet hyvin vähäisiä. Matkaan suuntasin kahden matkalaukun kera, joista toisessa oli muutamat kengät ja vähän irtaimistoa, ja toinen piti sisällään parin viikon vaatetarpeet. Aluksi olin hieman varuillani Finnairin matkatavaroiden 23kg painorajoituksesta, luullen ettei se välttämättä riitä minulle per laukku. Loppujen lopuksi matkatavaroideni yhteispaino oli kumminkin kahdella laukulla reilusti alle rajoitusten. Olin tyytyväinen, sillä tämä tarkoitti että minulle jää enemmän tilaa ostoksille (tuliaisille) kotiin kannettavaksi.

Lennossa itsessään ei ollut mitään mainittavaa, mitä nyt Finnairin tarjoaman  leivän taso surkeudessaan lähinnä huvitti. Mutta enpä minä lentokoneeseen syömään tullutkaan. Pidempään olisin mielelläni lentänyt kuin sen pari tuntia mitä matkaan meni, sillä vähän matkustaneena pidän lentokoneessa olemisesta, lähinnä huikeiden näköalojen vuoksi. Lentokentällä yksin hapuilun jälkeen löysin minua vastaan tulleen opettajan, jonka kyydillä matkustin Schoonhovenin kylään/kaupunkiin.

Oma asuntoni sijaitsee aivan parin minuutin kävelymatkan päästä koululta. Asunto itsessään on kolmekerroksinen, jossa alimmassa kerroksessa on eteinen ja vanha liikehuoneisto, toisessa kerroksessa iso olohuone ja keittiö, ja kolmannessa löytyy makuuhuoneita kolme kappaletta. Asunto on selvästi tarkotettu useammalle ihmiselle, mutta saksalaisen vaihto-oppilaan peruttua tulonsa asustelen itsekseni yksikseni. Asuntoni ikkunasta näen kivenheiton päässä sijaitsevan kouluni, jota minut lentokentältä hakenut opettaja vitsailevasti sanoi kaupungin korkeimmaksi rakennukseksi. Vitsailevana hän näin sanoi, mutta se ei heittona kuitenkaan kaukana ollut totuudesta. Koulu häviää paikallisista rakennuksista korkeudessaan vain vanhalle kirkolle.

                                            Olohuoneen nakoala, kouluni kuvassa korkein rakennus,
                                               sekä pahamaineinen kreikkalais-italialainen pizzeria Grillhouse Brazil



Schoonhoven sijaitsee reilun tunnin ajomatkan päästä Amsterdamista, ja saavuttuani opettaja vei minut asunnolleni lepäilemään "raskaan'' matkani jälkeen. Sovimme myohemmäksi samalle päivälle pikaisen pyoräilyajelun kaupungin tärkeimpien paikkojen katsastamiselle. Makoilin asunnolla, ja tutustuin uuteen asuntooni ja sen erikoisuuksiin, kuten esimerkiksi minulle täysin uuteen tuttavuuteen, kaasuhellaan.
Kun aika koitti, kävelin koululle, missä opettaja odotti minua kahden polkupyorän kanssa. Sain koululta oman opiskelu-suhde pyörän. Olin kuullut ennenkin Hollantilaisten pyöräilykulttuurista, mutta en osannut kuvitella kuitenkaan tämänlaisessa mittakaavassa. Kukaan ei täällä kävele.



Pyöräilyreissussa itsessään ei ollut paljoa mainittavaa, kävimme läpi tärkeimpien kauppojen sijainnin. Schoonhoven on perinteinen kulta- ja hopeaseppien kaupunki, ja se näkyy kaupungissa lukuisina seppien liikkeiden määrällä, joita on siis valtavasti paikan kokoon nähden suhteutettuna. Löytyy täältä myös yksi pelkästään sepille suunnatty työkaluliike, jossa vierailu herätti ''lapsi karkkikaupassa"-henkisiä fiiliksiä. Myös joku hyvin salainen, vain kultasepille kiviä myyvä liike täältä löytyy myös, mutta se on minulta vielä katsastamatta.

Lenkin jälkeen opettaja esitteli minulle tärkeimmät paikat ja henkilöt koulussa, jonka jälkeen kävin nopeasti esittäytymässä luokalleni, jonka jälkeen opettaja päästi minut menemään. Asunnolle päästyäni levittelin tavaroitani paikoilleen ja tutkin asuntoa vielä lisää, ja mukavasti asunnosta löytyi jo valmiiksi ruokaa lukuunottamatta kaikki mitä saattaisin tarvita. Astioista ja siivousvälineistä minun ei tarvitsisi siis huolehtia.
Suuntasin lähikauppaan jota minulle oltiin kuvailtu supermarketiksi, mutta joka käytännössä oli ihan normaalin kotikulman valintatalon kokoinen. Jälkeenpäin naureskelimme supermarket-määritelmää erään luokkalaisen kanssa, ja tulimme siihen tulokseen että ehkä kauppa olikin supermarket vain kaupungin kokoon suhteutettuna. Kaupasta tarttui mukaan välttämättömimmät jogurtti, mikrokanaa, mehu sekä muutama heineken, eli ns. perussetti. Loppuillan vietin rauhoittuen ja kuluttaen aikaa mahjongia pelaten, ja oluen korkattuani pohtien syvällisiä. Kuten etten edelleenkään tykkää oluesta.

                                                                      Perusravintosetti
                                               

Koko ensimmäinen viikko oli kevyttä totuttautumista kouluun, tiistaina koulupäiväni alkoi reissulla paikalliseen hopeamuseoon, missä oli nähtävillä Hollantilaisten hopeaseppäsuuruksien töitä aikojen takaa. Nähtävillä oli myös koulusta valmistuneiden kulta- ja hopeaseppien opinnäytetöitä, ja oli piristävää nähdä kuinka eri tavalla asiat täällä tehdään. Koulupäivä alkoi museovisiitillä, johon se myös loppui. Uudet luokkatoverini olivat menossa paikalliseen pieneen puistoon lammen äärelle juomaan olutta, ja pyysivät minut mukaansa. Koska en pitänyt hyvänää ajatuksena vältellä sosiaalisia kontakteja, päätin uhrautua ja juoda muutaman oluen, ja tutustua uusiin ihmisiin. Aikamme siinä istuskelimme, jonka jälkeen suuntasin kotiinpäin tekemään jotain jota en näin enää yli viikon jälkeen muista. Todennäköisesti syömään ja nukkumaan.

Keskiviikko alkoi myös museovisiitillä, tällä kertaa Hertogenboschissa sijaitsevaan moderniin taide-ja muotoilumuseoon. Ensin kävimme katsomassa muotoilupuolen näyttelyn, missä oli nähtävillä hyvin paljon erilaisia koruja. Näytillä olevat korut olivat enimmäkseen erikoisemmista materiaaleista, ja jälleen näin reilun viikon jälkeen ei enää tuoreassa muistissa ole kaikkea nähtyä. Hyvin paljon olivat muovia korujen materiaalina käyttäneet. Taidepuolen näyttelytiloissa oli päähuomio hollantilaisen Ted Notenin töihin suunnattuna. Museo-opas kertoi Notenin olevan taidepiireissä jonkinlainen "kapinallinen" (eikö ne kaikki ole?), tehden erityisen erikoisia ja yllättäviä teoksia. Itselleni näyttelyn teokset muistuttivat hyvin pitkälle Kiasmassa nähtävillä olevia nykyaikaisia taideteoksia. Tämä ei ole missään nimessä huono asia, mutta mieleen jäi kuva että hollantilainen taide liikkuu hyvin samanlaisissa teemoissa ja ideoissa kuin suomessakin nähtävillä oleva taide.

Näyttely ei siis sinällään ollut mitenkään yllättävä. Mieleen jäi kuitenkin Ted Notenin sormuksista tekemä kaulaketju, jossa sormukset siis olivat ketjun lenkkejä. Ideana olin tämän nähnyt jo ennenkin, mutta teos jäi mieleen toisesta syystä. Kaikki sormukset olivat tavallisten ihmisten omia kihla- ja vihkisormuksia, joista ihmiset olivat päättäneet syystä tai toisesta luopua. Jokaisen ketjuun käytetyn sormuksen takana oli joku tarina, ja sormusten tarinat kasattiin kirjaan. Kirja ei ollut avoimesti luettavissa, mutta opas kertoi että useasti sormus oli luovutettu eron tai puolison kuoleman takia. Tämä oli tavallaan nähdyistä teoksista "iskevin".

Valitettavasti en tajunnut ottaa näyttelystä hirveästi kuvia, vaikka opettaja sitä useasti suosittelikin. Yksi mielenkiintoinen kuva kuitenkin tuli otettua, kuva valokuvasta jossa on kuvattuna kultakaivos jossain päin afrikkaa. Pysäyttävää ajatella, että jossain päin maailmaa ihmiset ahertavat kuin muurahaiset elättääkseen itsensä keräten metallia johon heillä ei koskaan tule olemaan varaa.

                                                                    Valokuva kultakaivoksesta jossain päin afrikkaa



Museokierroksen jälkeen olimme taas vapaita lähtemään, ja siirryimme luokkalaisten kanssa kaupungin keskustan suuntaan etsimään suojaa paahtavalta auringolta. Ensimmäinen viikko oli naurettavan kuuma. Suojaa löytyi, erään ravintolan terassilta, jossa parin oluen avulla pyrimme pitämään ruumiinlämpöä alhaalla. Aikamme istuimme terassilla, jonka jälkeen kävimme kävelemässä ympäri Hertogenboschin keskustaa, ja suuntasimme, minnekkäs muuallekaan, kuin terassille odottamaan seurueeseen lisää jäseniä. Seurueen uudet jäsenet halusivat tarjota kierroksen, joten istuiskelimme vielä jonkun aikaa auringolta suojassa. Pikkuhiljaa ryhmä alkoi pienenemään, ja kävimme vielä hortoilemassa ennen kuin suuntasimme kohti parin tunnin kotimatkaa.

Torstai olikin sitten jo ihan oikeasti koulua, ja aloitimme kultasepäntöillä. Nyt työn alla on kolme sormusta joista jokaiseen tulee erilainen kivi istutettua. Opettelemme siis istuttamaan briljanttia kiveä putkeen, sekä istuttamaan neliö- ja markiisihiontaisia kiviä. Työmateriaalin hankintasysteemi on täällä täysin erilainen kuin Salpauksen toimistossa. Täällä kaikki saavat samanlaisen valmiin "rakennussarjan", josta löytyy kaikki tarvittava materiaali. Toimiston henkilökunta tekee materiaalit mahdollisimman lähelle oikeita mittoja, joten levyä täällä ei tarvitse pahemmin itse valssailla, se kun tulee opiskelijalle suoraan valssattuna. Kuulemma aluksi opiskelijat oppivat kyllä valssaamisen ja putken vetämisen ym operaatiot, mutta ne opittuaan opiskelijat saavat materiaalit suhteellisen valmiina. Lisäksi kaikki materiaali pitää itse maksaa hakiessa kokonaan, eikä koulu kerää talteen opiskelijoiden jalometallijätettä. Kaikki materiaali siis käytännössä lunastetaan itelle. Työkalut ovat myös asioita, jotka opiskelijoiden täytyy hankkia kaikki itse. Tässä vaiheessa pakkaamistehokkuuteni kostautui, kun tajusin että työkalujen saralla olin auttamattomasti alivarustautunut. Opettajat kuitenkin sanoivat hankkivansa minulle kaiken puuttuvan lainattavaksi, joten ongelmiin en vielä sen suhteen joutunut. Myös kaikki avuliaat luokkatoverit ovat hyvin lainaamisvalmiita, joten töiden tekeminen kyllä sujuu. Ekoihin oikeisiin töihin ryhtyminen oli kuitenkin melkoista hapuilua, enkä valmiiksi saanut muuta kuin kolme raakaa sormusrunkoa.

No ne rungot.

Koulun jälkeen oli taas aika edistää sosiaalista elämää, ja päädyinkin joenvarrelle nauttimaan päivästä "kontaktioppilaan" kanssa, joka siis otti asiakseen auttaa minua jos jotain ongelmia täällä ollessani ilmenee.
"Hengailusta" nyt ei ole paljoa kerrottavaa, mutta suhteellisen rauhoittunut fiilis oli, sillä tässä jaksossa luokallani ei ole koulua perjantaisin. Edessä oli siis kolmen päivän viikonloppu.

Viikonloppu meni makoillessa ja koulun lappuja käännellen sanakirjan avulla hollannista suomeksi. Tekemistä täällä ei viikonloppuisin oikein ole, sillä lähes kaikki opiskelijat lähtevät viikonloppuisin vanhempiensa ja perheidensä luokse. Paikka on muutenkin niin pieni, ettei täällä oikein itsekseen mitään tekemistä keksi. Tilannetta ei myöskään auttanut se, ettei asunnossa ollut internetyhteyttä. Tylsyyteen en kuitenkaan kuollut, mutta seuraavaa viikkoa uusine oppiaineineen odotin kyllä jopa hieman hermostuneena. Ehkä se oli uuden paikan erilaisuus, joka hieman sitten jännitti. Kaikenkaikkian kuitenkin uskomattoman hyvä fiilis oli, sillä koulussa minut otettiin aivan älyttömän hyvin vastaan. "Kontaktioppilaasta" huolimatta minulla oli jo ensimmäisen viikon aikana varmaankin tullut parikymmentä tarjousta apuun, jos vaan minulla jotain pulmia ilmenisi. Sopeuduin jo ensimmäisenä viikkona hyvin sisään, vaikkakin välillä tunsi itsensä aika "suomalaiseksi" verrattuna paikallisten avoimuuteen ja energisyyteen.

Ensimmäinen viikko takana, 11 viikkoa jäljellä.