Neljäs viikko alkoi hyvällä työflowlla, kun sain suurimman osan töistäni viimeistelyö vaille valmiiksi. Tein siis kuusi putki-istukkaa, joista yksi kiinnitettiin sormusrunkoon. Jokaiseen putkeen istutin 4mm briljantit zirkoniat. Myös neliöhiottua kiveä varten olleen istukan juotin sormusrunkoon, ja itse kiven istutettua. Kivien istuttaminen oli minulle jo aikaisemmin tuttua hommaa, mutta istutustyö oli miellyttävää, sillä harvemmin minkään opeteltavan asian kertaamisesta haittaa on. Rajallisten aikamääreiden, sormusten määrätyn koon ja muiden rajoitteiden vuoksi sormuksista löytyy virheitä ja niistä johtuvia kompromissejä, mutta uskoisin että oppimista on tapahtunut.
Tiistain Mokume-tunnilla sain mokume-kimpaleen juotettua/hitsattua kasaan. Käytännössä siis hopea- ja kuparilevyt pinottiin "pakaksi", joka aseteltiin kahden teräslevyn väliin. Pakan ja teräslevyjen väliin tuli paperinpalat, jotka estävät kuumennusvaiheessa materiaaleja sulamasta kiinni. Pakka ja teräslevyt papereineen sidottiin teräslangalla kiinni, jottei levyt pääsisi liikkumaan pakkaa siirreltäessä. Pakka asetettiin juotospaikalla kahden metallipalan päälle, koholle alustasta, ja itse pakan päälle asetettiin paino. Pakan täytyi olla koholla alustasta, jottei pakkaa kuumettaessa lämpöä siirtyisi hirveästi pois pakasta. Pakan päällä oleva paino oli edesauttamassa levyjen yhteenhitsautumista. Booraksilla pakkeloitua pakkaa kuumennettiin ympäriinsä, kunnes hopean lämpötila alkoi lähennellä sulamispistettä. Tämän huomasi siitä, että hopealevyjen reunat alkoivat "kimaltelemaan".
Paikoitellen hopea sai jopa sulaa hieman, kunnes lämpöä vähennettiin ja pakka siirrettiin alasimelle, jonka päällä pakkaa vasaroitiin hopean ja kuparin kiinnittymisen edesauttamiseksi. Vasaroinnin pitää tapahtua ripeästi kuumentamisen jälkeen mahdollisimman hyvän tuloksen takaamiseksi. Kuulemma joskus käy jopa niin, että vasaroidessa on roiskunut sulaa hopeaa, aiheuttaen palovammoja.
Pakan täytyy olla kokonaan kiinteä, eli pakkaa sahatessa levyjen välissä ei saa olla rakoja. Pakkaa metallipintaan naputtelememalla kuuli, jos pakka ei ollut täysin kiinteä. Kiinteästä, raottomasta pakasta kuuluu metalliin naputeltaessa kirkas ääni. Ulkoapäin hyvältä näyttävästä pakastani ei kuulunut, joten kuumensin pakkani uudestaan, ja asia korjaantui. Seuraavaksi vannesahalla sahasin neliskulmaisen pakan jokaiselta sivulta muutaman millimetrin pois, ja oppitunti loppui.
Keskiviikon hopeaseppätunneilla jatkoin puolipallon työstöä. Aikaisemmilla tunneilla olin saanut pallon karkean muodon kohdilleen, mutta pallo oli hyvin lommoinen materiaalin muokkaamisesta vasaralla. Seuraavaksi oli vuorossa vasaroinnin jälkien tasoittaminen, tietenkin vasaroimalla kuppia lisää. Opettajan ohjeistuksien mukaisesti vasaroin kuppia, opettajan kehuessa nopeaa etenemistahtia ja työni jälkeä. Kivahan se aina on kehuja kuulla. Sain kupin siloteltua, ja lähdin viettämään hyppytunteja pesemällä pyykkejä. Iltapäivän Rhino-tunnilla ei tapahtunut mitään mainittavaa.
Torstain kuvataidetunnilla tapahtui edistymistä, muttei mitään mitä voisin tähän järkevästi selittää. Varmaankin laitan kuvia tänne kun projekti valmistuu. Koska olin maanantaina saanut suurimman osan töistä viimeistelyä vaille valmiiksi, ryhdyin iltapäivän kultaseppätunneilla valmistamaan viimeiseen sormukseen markiisikiven istukkaa. Jälleen iski torstainen loppuviikkoväsymys, mutta energiaa löytyi jostain ja sain istukan hyvälle mallille. Huomenna maanantaina pääsen varmaankin jo hyvin pitkälle tässä työssä. Muuten torstain koulujutuissa ei ollut erityisesti mainittavaa.
Perjantaina uskaltauduin ensimmäistä kertaa luokkakaverin opastuksella ulos kylästäni. Luokkakaveri suuntasi viikonlopuksi vanhemmilleen Utrechtin kautta, ja päätin matkata hänen kanssaan Utrechtiin. Tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme perille, toivotin hyvät viikonloput luokkakaverille ja suuntasin kaupungin keskustaan päin. Koko loppupäivän kävelin ympäri ämpäri ristiin rastiin Utrechtin katuja, välillä kuvaten mielenkiintoisia näkymiä. Valitettavasti kännykän kamera ei pysty välittämään tunnelmaa ja omaa fiilistä kun kuljin päämäärättömästi katuja pitkin, varoen jäämästä polkupyörän alle. Ensimmäistä kertaa Schoonhoveniin saapuessani ihmettelin pyöräilijöiden määrää. Utrechtissa polkypyöräliikenne oli moninkertainen. Tuntuu oudolta, että polkupyörille on isommat ajokaistat ja kulkuväylät kuin jalankulkijoille. Pyöriä väistellen perjantairuuhkassa kuljin kuitenkin pitkän aikaa nauttien fiiliksestä ja miellyttävää ruokapaikkaa etsien.
Oli kumma tunne ensimmäistä kertaa itsekseen matkustelevana vain vaellella isossa kaupungissa. Hieman yllättäen hyvin keskeisellä paikalla Utrechtin kirkon lähellä havaitsin Iittalan myymälän. Huomasin myös usean koruliikkeen myyvän Lapponia-koruja. Ei sitä niin helposti pääsekään matkaaja Suomea karkuun.
Nälän hiipiessä pohdiskelin eri vaihtoehtoja ruokapaikan suhteen. Mielelläni olisin syönyt jotakin Hollantilaista, mutta kaikkien ruokapaikkojen tarjoillessa kansainvälistä perusruokaa päädyin erääseen hampurilaispaikkaan, joka ulkoisen olemuksen vuoksi päätyi ruokapaikakseni.
Päivän kuljeskelin Utrechtissa, istuskelin puistossa ja nautin olemisesta. Mukavaa oli, mutta aikani vaelleltuani päädyin suuntaamaan kotia kohti. Seuraavana päivänä oli luvassa reissu Amsterdamiin.
Eräs koulukaveri kulkee joka viikko Amsterdamiin autolla, joten lauantaina hänen kyydissä suuntasimme Amsterdamia kohti. Kyyti jätti minut lautalle Amsterdamin pohjoisosaan, josta pääsee lauttakyydillä itse keskusta-alueelle. Tarkoituksenani oli käydä ostoksilla, mutta ruuhkaisilla kaduilla liikkuessani katosi into astua täynnä oleviin kauppoihin, ja päädyin vain jatkamaan harhailua. Nälän iskiessä siirryin pieneen vanhanaikaisen näköiseen pubiin/kahvilaan, jossa päädyin syömään pekoni-pancaken. Käytännössä tämä oli siis lettu, jonka päällä oli pekonisiivuja. Hyvää oli, ja syötyäni jatkoin matkaa. Jatkoin vaeltamista, ja pistin mieleen kaikenlaisia nähtävyyksiä ja kauppoja seuraavaa vierailukertaa varten. Aikani olin ja ihmettelin, kunnes lähdin suuntaamaan kotia kohti. Näin jälkeenpäin kirjoittaessa jää kuvailut paikasta hieman lyhyeksi, mutta kuvia tuli otettua, joten toivotaan niiden hieman korvaavan puutteellista matkakuvailuani.
